Roolipeleissä jokaiselle osallistujalle annetaan ennalta sovittu rooli, johon eläytyä. Roolihahmon tekemisiä ja ajatuksia kuvaillaan ja näytellään pelisääntöjen asettamissa puitteissa, mutta varsinaista voittajaa ei välttämättä löydy. Häviäjiäkään ei ole, vaan pelin viehätys perustuu sen aikaiseen toimintaan ja vuorovaikutukseen. Mielikuvitus saa siivet ja huomio kohdistuu arkisista askareista yhdessä luotuun fantasia- tai scifi-maailmaan.
Pelkästä improvisoinnista ei kuitenkaan ole kysymys. Pelikenttä ja -maailma on suunniteltu etukäteen ja pelinjohtaja pitää langat käsissään. Pelin kulkuun vaikuttavat pelaajien valinnat, sattuma sekä ominaisuudet, jotka eri hahmoille on annettu. Roolipelaaminen ei myöskään rajoitu vain yhteen tapaan harrastaa, sillä peliä voidaan pelata perinteisen pelilaudan ääressä, muussa live-ympäristössä tai joustavasti netissä. Eri pelitavat eivät suinkaan sulje toisiaan pois, ja pelaajilla voi olla useita eri yhteisöjä, ryhmiä ja kontakteja, joiden kanssa harrastaa.
Perinteinen pöytäroolipeli – ensimmäinen roolipelaamisen muoto
Pöytäroolipeliä pelataan kynällä ja paperilla, johon kirjataan pelitapahtumia, piirretään karttoja ja tallennetaan pelihahmon tiedot. Lomakkeesta löytyvät hahmon nimi, tiedot ja taidot, kunto sekä tarvittaessa laajempi henkilöhistoria, sukupuu ja jopa kuvagalleria.
Pelinjohtaja käynnistää pelin kuvailemalla alkutilannetta (skenaariota) sanallisesti ja määrittää toiminnan motivoijan. Kyseessä on tavallisesti jokin tehtävä, haaste tai konflikti, joka hahmojen on ratkaistava. Pelin edetessä eteen tulee erilaisia ympäristöjä ja valintatilanteita, joiden mukaan seikkailu jatkuu suuntaan tai toiseen. Roolipelaaminen on tietyllä tapaa yhteistä tarinankerrontaa, vaikka pelissä käytetään myös erilaisia noppia määrittämässä esimerkiksi hahmojen taistelumenestystä.
Suomeen Yhdysvalloissa syntyneet pöytäroolipelit rantautuivat 1980-luvun lopulla. Ensimmäiseksi suomennettiin Dungeons and Dragonsin ja RuneQuestin kaltaiset klassikot, mutta monia fantasiapelejä pelataan edelleen myös suoraan englanniksi. Alussa roolipelaamiseen kohdistui huomattavia ennakkoluuloja ja se yhdistettiin jopa saatananpalvontaan. Scifi- ja cyberpunk-aiheisia pelikirjoja puolestaan takavarikoitiin hakkerimanuaaleina, joiden leviäminen piti estää.
Tänä päivänä pöytäroolipelit ovat saaneet uudenlaista näkyvyyttä Netflix-sarja Stranger Thingsin kautta. Etenkin roolipelistriimien määrä on kasvanut merkittävästi ja mukana on tunnettuja Hollywood-näyttelijöitä sekä muita some-vaikuttajia.
Liveroolipelaaminen – eläytymistä ja improvisoitua näyttelemistä
Liveroolipelaaminen eli larp tai larppaaminen on roolipeliä, jossa pelaajat pukeutuvat hahmoikseen ja esittävät rooliaan koko kehollaan ja olemuksellaan. Pelit järjestetään sovitussa ympäristössä, kuten leiri- ja kurssikeskuksissa, ulkotiloissa tai osallistujien kodeissa, ja live-peli voi kestää muutamasta tunnista useampaan vuorokauteen.
Puvustus ja muut valmistelut alkavat viikkoja tai jopa kuukausia ennen itse pelitapahtumaa. Pelinjohtajat vastaavat pelihahmojen ja niiden taustojen, taitojen ja tavoitteiden luomisesta, sekä hoitavat yhdessä vapaaehtoisten kanssa käytännön järjestelyt, kuten kuljetuksen pelipaikalle, majoituksen ja ruokailujärjestelyt. Osallistujia on tavallisesti muutama 20–30 henkilöä, mutta myös alle kymmenen ja yli sadan pelaajan larppeja on nähty.
Liveroolipelaamisessa huomio kohdistuu pelitapahtumien lisäksi hahmojen välisiin suhteisiin, ja pelaajat saattavat viedä peliä aivan eri suuntaan kuin pelinjohtajat olivat alun perin ajatelleet. Improvisoinnin merkitys korostuu ja rooleihin eläytyminen määrittää tapahtuman onnistumisen.
Nettiroolipelaaminen – tekstimuotoinen fantasiaseikkailu
Nettiroolipelit pelataan nimensä mukaisesti verkossa. Alustana on useimmiten tietty foorumi tai chat-palvelu, johon osallistujat rekisteröityvät. Pelihahmon toimia ja tekemisiä kuvataan kirjoittamalla ja hahmojen väliset tilanteet ratkeavat reaaliaikaisessa vuorovaikutuksessa. Roolipeli voi olla näkyvissä kaikille halukkaille, tai peliloki näytetään vain siihen osallistuville pelaajille.
Peliviestin suositeltu pituus on noin 200 merkkiä ja siinä hahmon ajatuksia kuvaillaan tarinamaisesti. Viesti kertoo, mitä hahmo tekee, ajattelee, tuntee ja miten se liikkuu annetussa peliympäristössä. Viestin voi kirjoittaa tekstinkäsittelyohjelmalla ja siirtää lähetyskenttään kirjoitus- ja muiden ajatusvirheiden minimoimiseksi.
Nettiroolipelaamisessa ei ole selkeitä pelinjohtajia, vaan kuka tahansa voi kirjoittaa aloitusroolin. Muut pelaajat vastaavat siihen omilla viesteillään ja yhteisistä tarinoista muodostuva seikkailu on valmis alkamaan. Viestejä kirjoitetaan vuorotellen, ja kun pelaaja haluaa poistua pelistä, ohjataan hahmo sanallisesti ulos viimeisessä peliviestissä. *Rollund ähkäisee väsyneenä ja vetäytyy varjoihin*.
Videoroolipelit – yksin tai yhdessä
Useat videopelit hyödyntävät roolipelien elementtejä. Hahmo kehittyy pelin edetessä ja tarina muovautuu suuntaan tai toiseen pelaajien tekemien valintojen mukaan. Massiiviset monen pelaajan verkkoroolipelit (MMORPG), kuten EverQuest, RuneScape ja World of Warcraft (WoW) etenevät tietokoneella ja pelikonsoleilla, ja keräävät yhteen tuhatpäisen pelaajajoukon.
Videopeleissä on monimutkaisia tutkimusalueita sekä tasoitus- ja esinejärjestelmiä, jotka palkitsevat pelaajia tehtävien täyttämisestä. Osallistujat voivat seikkailla fantasia- ja scifi-maailmoissa itsenäisesti tai liittoutua muiden pelaajien kanssa. Myös The Sims -peliä voidaan pitää jonkinlaisena videoroolipelinä, vaikka sen viehätys perustuukin enemmän yksittäisen pelaajan tekemiin valintoihin kuin yhteiseen tarinankerrontaan.
Roolipeliharrastuksen aloitus
Roolipelaaminen aloitetaan menemällä mukaan valmiisiin peliporukoihin tai kokoamalla oma osallistujajoukko. Jälkimmäinen vaihtoehto edellyttää enemmän valmistautumista, sillä pelinjohtajan tehtävänä on pelin ja hahmojen esittely, sääntöjen kertaaminen ja pelin eteenpäin vieminen.
Netistä löytyy useita roolipelisivustoja, minkä lisäksi eri paikkakunnilla on usein omat roolipelaamiseen erikoistuneet järjestönsä. Myös fantasiapelikaupoissa järjestetään peli-iltoja, joihin kaikki halukkaat voivat osallistua matalalla kynnyksellä.
Ensimmäisen roolipelikerran kestoksi kannattaa rajata 45–60 minuuttia. Mukaansatempaava peli pitkittyy helposti, mutta jo tunnin pelisessio riittää kärryille pääsemiseen ja harrastukseen tutustumiseen. Roolipelien toiminnanvapaus on kiehtovaa, mutta myös energiaa vievää toimintaa.
Roolipelaamisen hinta
Roolipelien hinta vaihtelee valitun pelityypin mukaan. Pöytäroolipelioppaita on ladattavissa netistä tai lainattavissa kirjastoista ilmaiseksi tai pelinjohtaja voi keksiä tarinan ja hahmot itse. Osa nettiroolipeleistä veloittaa pelaajalta säännöllisen tilausmaksun, kun taas liveroolipeleihin sovelletaan useimmiten kertamaksua.
Videoroolipeleissä nähdään niin kutsuttua ”freemium” -mallia, jossa peruspeliä päästään pelaamaan ilmaiseksi, mutta hahmojen ehostuksesta, tehostuksesta ja muista lisäesineistä veloitetaan hinnaston mukainen maksu.
Vaadittavat pelitarvikkeet riippuvat niin ikään kustakin roolipelistä, mutta kirjoitusvälineille, paperille ja nopille on aina tarvetta. Liveroolipelien hahmojen asut, asusteet ja esineet nostavat harrastukseen vaadittava tavaran määrää ja MMORPG-peleihin osallistuminen vaatii nopean ja vakaan Internet-yhteyden lisäksi tarpeeksi tehokasta pelikonetta.
Loppujen lopuksi moni asia on kuitenkin roolipelaajan päätösvallassa – ja juuri valinnanvapaus tekee tästä harrastuksesta valloittavan!